6. Karlan matkapäiväkirja osa 2

Seuraavana aamuna kelloni soi puoli kahdeksan aikaan ja venyteltyäni hetken sängyssäni ennen kuin olin poiminut puhelimeni käteeni ja selannut kaikki sosiaalisen median kanavat lävitse ja tietenkin vaihtanut pari viestiä äitini kanssa, nousin ylös ja vedin pikaisesti ratsastushousuni jalkaani ja niiden päälle harmaat collarit. T-paidan päälle nappasin hupparini, ennen kuin kävin vielä pikaisesti kylpyhuoneessa sitomassa hiukseni matalalle nutturalle, jotta saatoin varmistua siitä, että ratsastuskypäräni voisi vielä sopia päähäni.

 

Pakattuani ne vähäiset tavarat mitä olin levittänyt repustani, vedin lenkkarini jalkoihini, ennen kuin siirryin käytävälle ja suljin huoneen oven perässäni. Istuessani hotellini aamupalalla, minua alkoi yllättäen jännittämään kaikki se, mitä seuraavan parin päivän aikana olisi tapahtumassa. Ehkä olin tottunut taas liikaa siihen samaan vanhaan tuttuun arkeen, jota vanhempieni tallilla vietettiin. Olinhan tietenkin aikaisemminkin lähtenyt lyhyellä varoitusajalla uusiin töihin, mutta tällä kertaa tuo reissu veisi minut myös uuteen maahan, mitä en ollut aikaisemmin tehnyt.

 

Saatuani aamupalani syötyä, poimin reppuni matkaani ja palautin astiani palautuspisteeseen, ennen kuin suuntasin autolleni ja kohti Virvatulen tilaa. Olin lopulta paikalla noin varttia ennen kuin päivä virallisesti alkoi kymmeneltä, mutta kerkesinkin vaihtaa sinä aikana muutaman sanan Saken omistajan Jennan kanssa, jotta sain vähän parempaa kuvaa siitä, millainen kaveri Sakke olisi. Jenna kertoi, että ori oli hieman hidas lämpenemään, mutta mukava ja tasainen ratsu, mikä ei kuulostanut yhtään hullummalta, sillä en ollut tainnut ikinä istua niin korkean hevosen selässä, kuin mitä ori oli.

 

Kymmeneltä sekalainen joukko kerääntyi tilan pihalle, jossa tilan omistaja Bella esitteli itsensä, sekä aviomiehensä ja piti pohjustuksen päivän kulusta. Lopuksi Bella kertoi vielä pikaisen tiivistelmän tilasta, ennen kuin nainen lähti kierrättämään joukkiota ympäri tiluksia esitellen paikkoja tarkemmin ja vastaten erinäisiin kysymyksiin, joita ilmoille nousi. Kierroksen jälkeen meillä oli hetki aikaa vapaalle jutustelulle, ennen kuin ilmoille kajahti ilmoitus siitä, että lounastarjoilu olisi valmiina. Iloisesti hölisevä porukka siirtyikin kohti tarjoiluja ja syödessäni tutustuinkin hieman paremmin Hopiavuoresta tulleisiin Oskariin ja Camillaan, naisen bongattua tutun kuuloista murretta muun joukon seassa.

 

Ihastelin Camillalle naisen ratsua, jonka toinen esitteli lewitzer ruuna Pasiksi.

 

”Onko se sun oma?” kysyin lusikoidessani keittoani.

”Ei, mä oon vaan luvannut auttaa vähän sen liikuttamisessa omistajan kiireen vuoksi.” kullahtava hiuksinen nainen vastasi hymyillen.

”Sulla on kans vähän erilainen ratsu alla?” Oskari liittyi keskusteluun, peitellen ehkä hieman hylättyä ja lokaannuttua sävyä äänessään.

”Aa, joo. Sakke on itse asiassa myös lainaratsu. Mulla ei oo omaa hevosta ja oon suuntaamassa tästä myös Norjaan töihin kesäksi, joten oma hevonen ei oikeastaan taida olla tällaiselle matkalaiselle hyvä ratkaisu.” vastasin olkani kohtauttaen, ennen kuin tyhjäsi mukini.

 

Jatkoimme keskusteluamme vielä hetken, ennen kuin hymyillen ja hieman pahoitellen kerroin, että lähtisin tutustumaan ratsuuni paremmin ja laittamaan sitä hiljalleen kuntoon. Sakke oli rauhallinen ja rento kaveri varustaa ja orin hoitaminen oli todella helppoa ja mutkatonta. Satulan kanssa minulla meinasi olla pieniä ongelmia oman pituuteni loppuessa, mutta lopulta sain orille satulan selkään ja kiristettyäni vyön suitsin vielä shire orin, ennen kuin talutin ratsuni pihalle, jossa muut olivat jo tekemässä viimeisiä valmisteluja ennen satulaan nousua, elleivät istuneet jo ratsujensa selissä.

 

Lopulta kaikki olivat päässeet ratsujensa selkään ja järjestäydyimme jonoon. Jättäydyimme Saken kanssa porukan hännille, sillä en halunnut häiritä muiden menoa hitaalla menollamme. Shiren askel oli raskaahko ja hidas sekä iso, mutta siihen pystyi onneksi nopeasti mukautumaan ja lopulta satulassa oli todella mukava istua ja joukkiomme kävikin joitain keskusteluja eri aiheista tai saattoipa joku aina välillä kysyä jotain. Jonkin matkaa käveltyämme porukan alkupäästä kuului käsky raviin siirtymisestä ja hiljalleen jokainen ratsu siirtyikin raviin ja jatkoimme aurinkoisessa säässä ravilla eteenpäin. Allani oleva shire lähti hitaasti mutta varmasti raviin ja jouduinkin taas alkuun sovittamaan oman ratsastukseni ison hevosen askeleeseen.

 

Ravipätkä oli mukavaa tuulettumista ja siirtyessämme takaisin käyntiin huulillani olikin leveä hymy ja nautinkin loppumatkastamme, jonka aikana otimme pari laukkapätkää, ja Sakke pääsikin yllättämään minut laukallaan, joka ei ollut niin raskasta kuin sen ajattelin olevan, vaan se oli yllättävän kevyttä ja ilmavaa. Takaisin Virvatuleen päästessämme kiitin ratsuani taputuksilla, ennen kuin liu’uin alas sen selästä ja nostin jalustimet. Riisuttuani Saken kysyin Bellalta mistä löytäisin sangon ja vettä jotta saisin pestyä enimmät hiet ratsustani. Saken ollessa valmis talutin sen tarhaan joka orille oli varattu ja kävin vielä hoitamassa sen varusteet pois, ennen kuin palautin ne Jennan traileriin ja siirryin muiden kanssa kahville.

 

Kahvittelun aikana juttelin hieman lisää Aavan ja Rositan kanssa hevosista ja kokemuksistamme ja molemmat olivatkin hieman yllättyneitä kertoessani, että lähtisin vain muutaman päivän varoitusajalla Norjaan töihin.

 

”No, ei oo eka kerta, kun tulee tämmöstä tehtyä.” vastasin virnistäen, ennen kuin hörppäsin kahvistani. Juttelimme pitkään, kunnes neljän aikaan kaikki alkoivat tekemään lähtöä kotiin ja itse jatkoin matkaa kohti Ruotsia ja Kiirunaa, missä ajattelin viettää seuraavan yön, ennen kuin maanantaina jatkaisin matkaani kohti Norjaa ja Shelyestä.