37. Uuden edessä
”Joo joo, Jag vet mamma” huokaisin äidilleni puhelimessa, puhuessamme viikottaista puheluamme. Olin kertonut vain hetkeä aikaisemmin, jotta olin lähtemässä Wäckelinistä ja jatkamassa uraani Sveitsissä Royal Gardenissa. ” Jag försöker få semester någonstans på sommaren” jatkoin, vaikka en tiennytkään pitäisikö sanomani mitenkään paikkaansa. Todennäköisesti voisi olla, jotta ihan heti en saisi lomaa aloittaessani uudessa työpaikassa, joten täytyisi toivoa, että äiti ja isä olisivat tyytyväisiä siihen, että viettäisin viikon kotona ennen kuin jatkaisin kohti Sveitsiä. Tokihan tuon viikon aikana osa ajasta menisi siihen, että pitäisin huolta, jotta Buugin saisi kotiutettua vanhempieni talliin, sekä haluaisin myös viettää hetken Koolin kanssa.
Viikko tulisi olemaan ihan varmana liian lyhyt aika kotona, mutta sen jälkeen toivottavasti uusi työ ja uudet kuviot veisivät ajatukseni pois koti-ikävästä ja ehkä sen jälkeen, kun ensimmäiset pari viikkoa olisivat takana, voisin taas ajatella kotia ja sinne jääneitä hevosia. Kyllähän mä tiesin, että äiti ja isä pitäisivät hyvää huolta hevosista kotona ja treenaisivat niitä säästeliäästi sillä ajalla, kun olisin itse reissussa. Buugi sekä Kaija olisivat onneksi molemmat vielä niin pieniä että niiden kanssa ei treenattaisi edes suurempia vielä pitkään ja ne saisivat olla varsoja opettelemassa hevosten elämää.
Kotona vietetty viikko lensi todellakin ohitse ja hyvä kun olin kerennyt ottamaan viimeiset tavarat pois matkalaukustani, kun se oli jo pakattu uudelleen ja oli aika nousta junaan, joka vei minut Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja siellä oli aika nousta lentokoneeseen, jonka määränpää oli Sveitsi. Päästessäni perille Royal Gardensiin, sain jättää laukkuni väliaikaiseen säilöön, ennen kuin Kiaran esitteli minulle paikkoja sekä tutustutti tallin muihinkin henkilöihin. Muutamat ensimmäiset päivät Kiaran auttoi minua myös pääsemään kiinni tallin rutiineista Melinan sekä Lucianon avustuksella. Työskenteleminen Royal Gardensissa oli mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa, sillä vaikka olinkin kerryttänyt CV:hini kokemusta ratsutalleilta, oli historialliset ratsulajit minulle täysin uusia. Enhän minä voinut muutenkaan sanoa itseäni ratsastajaksi millään mitalla, sillä en ollut taas vuosiin istunut satulassa, ellei hyvinkin läpyskämaista monté satulaa laskettu ratsastamiseksi.
Ehkä aika näyttäisi miten tulisi käymään ja kuinka elämä Sveitsissä lähtisi sujumaan uudessa maassa ja uudella tallilla, varsinkin sen jälkeen, kun saisin rutiineista entistä paremmin kiinni.
Viikko tulisi olemaan ihan varmana liian lyhyt aika kotona, mutta sen jälkeen toivottavasti uusi työ ja uudet kuviot veisivät ajatukseni pois koti-ikävästä ja ehkä sen jälkeen, kun ensimmäiset pari viikkoa olisivat takana, voisin taas ajatella kotia ja sinne jääneitä hevosia. Kyllähän mä tiesin, että äiti ja isä pitäisivät hyvää huolta hevosista kotona ja treenaisivat niitä säästeliäästi sillä ajalla, kun olisin itse reissussa. Buugi sekä Kaija olisivat onneksi molemmat vielä niin pieniä että niiden kanssa ei treenattaisi edes suurempia vielä pitkään ja ne saisivat olla varsoja opettelemassa hevosten elämää.
Kotona vietetty viikko lensi todellakin ohitse ja hyvä kun olin kerennyt ottamaan viimeiset tavarat pois matkalaukustani, kun se oli jo pakattu uudelleen ja oli aika nousta junaan, joka vei minut Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja siellä oli aika nousta lentokoneeseen, jonka määränpää oli Sveitsi. Päästessäni perille Royal Gardensiin, sain jättää laukkuni väliaikaiseen säilöön, ennen kuin Kiaran esitteli minulle paikkoja sekä tutustutti tallin muihinkin henkilöihin. Muutamat ensimmäiset päivät Kiaran auttoi minua myös pääsemään kiinni tallin rutiineista Melinan sekä Lucianon avustuksella. Työskenteleminen Royal Gardensissa oli mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa, sillä vaikka olinkin kerryttänyt CV:hini kokemusta ratsutalleilta, oli historialliset ratsulajit minulle täysin uusia. Enhän minä voinut muutenkaan sanoa itseäni ratsastajaksi millään mitalla, sillä en ollut taas vuosiin istunut satulassa, ellei hyvinkin läpyskämaista monté satulaa laskettu ratsastamiseksi.
Ehkä aika näyttäisi miten tulisi käymään ja kuinka elämä Sveitsissä lähtisi sujumaan uudessa maassa ja uudella tallilla, varsinkin sen jälkeen, kun saisin rutiineista entistä paremmin kiinni.
Kommentit
Lähetä kommentti