3. Karla ja poni
Ponit on mukavaa vaihtelua hevosiin. Tai ainakin kun ne on pieniä ja pörröisiä kuin Fanni. Oltiin sovittu Fannin omistajan kanssa että kävisin liikuttamassa ponitamman ja saatiinkin sovittua liikutuspäivä keskiviikolle.
Oli mukava päästä kotitallilta muualle, sillä vaikka tasainen arki olikin ihan jees, oli kotitallin karsinat alkaneet vaikuttamaan taas liian tutuilta ja tuntui että hommassa ei ollut oikein mitään haastetta, vaikka vanhempani olivat hankkineet pari uutta hevosta ja sainkin pääasiassa touhuta yhden nuoren juoksijan alun kanssa, jonka treenaaminen oli enemmän kuin mielenkiintoista.
Mitä lähemmäs pääsin Kuunokkaa, sitä jännittyneemmäksi tunsin itseni, mutta onnekseni noustessani autosta jännitykseni katosi samassa ja pystyin nauttimaan kunnolla mahdollisuudesta päästä touhuamaan ponitamman kanssa. Aloitinkin hakemalla Fannin valjaat ja muut tavarat käytävälle, ennen kuin poimin omat tavarat matkaani ja hain ponitamman tarhasta. Reilut puolimetriä totuttua pienemmän ponitamman hoitaminen oli oma kokemuksensa ja Fannin kohdalla hoitaminen tapahtukin osaksi kyykyssä, tai ihan jopa polvillaan.
Lopulta pikkutamma oli hoidettu ja kaikki tavarat olivat matkassa, talutin ponitamman ulos puomille, jossa sain vaunut perään ja lopultakin olimme valmiita ajolenkille. Valjakon ajaminen oli mukavaa vaihtelua ravureille ja ponin kanssa lenkki menikin sulavasti ja Fannia oli mukava ja helppo ajaa. Kuunokkaan palattuamme hoidinkin ponitamman hymyssä suin pois, ennen kuin palautin sen tarhaan ja hoidin kaikki varusteet pois ennen kuin olin valmis palaamaan vaatteiden vaihdon kautta kotitallille.
Pääsisipä toistekkin ajamaan poneja ja valjakkoa.
Oli mukava päästä kotitallilta muualle, sillä vaikka tasainen arki olikin ihan jees, oli kotitallin karsinat alkaneet vaikuttamaan taas liian tutuilta ja tuntui että hommassa ei ollut oikein mitään haastetta, vaikka vanhempani olivat hankkineet pari uutta hevosta ja sainkin pääasiassa touhuta yhden nuoren juoksijan alun kanssa, jonka treenaaminen oli enemmän kuin mielenkiintoista.
Mitä lähemmäs pääsin Kuunokkaa, sitä jännittyneemmäksi tunsin itseni, mutta onnekseni noustessani autosta jännitykseni katosi samassa ja pystyin nauttimaan kunnolla mahdollisuudesta päästä touhuamaan ponitamman kanssa. Aloitinkin hakemalla Fannin valjaat ja muut tavarat käytävälle, ennen kuin poimin omat tavarat matkaani ja hain ponitamman tarhasta. Reilut puolimetriä totuttua pienemmän ponitamman hoitaminen oli oma kokemuksensa ja Fannin kohdalla hoitaminen tapahtukin osaksi kyykyssä, tai ihan jopa polvillaan.
Lopulta pikkutamma oli hoidettu ja kaikki tavarat olivat matkassa, talutin ponitamman ulos puomille, jossa sain vaunut perään ja lopultakin olimme valmiita ajolenkille. Valjakon ajaminen oli mukavaa vaihtelua ravureille ja ponin kanssa lenkki menikin sulavasti ja Fannia oli mukava ja helppo ajaa. Kuunokkaan palattuamme hoidinkin ponitamman hymyssä suin pois, ennen kuin palautin sen tarhaan ja hoidin kaikki varusteet pois ennen kuin olin valmis palaamaan vaatteiden vaihdon kautta kotitallille.
Pääsisipä toistekkin ajamaan poneja ja valjakkoa.
Kommentit
Lähetä kommentti