4. Uusia tuulia

Joko mulla on maailman paskin pokerinaama, tai sitten äiti osaa vain lukea mua kuin avointa kirjaa. Olin saanut juuri tehtyä viimeiset valmistelut loppuviikosta alkavaa Norjan työmatkaani varten ja kävellessäni keittiöön kertomaan asiasta äidilleni, en kerennyt saamaan edes kahvipannua keittimestä kun toinen oli jo äänessä.

"No mihispäi tällä kertaa?" kysymys nousi ilmoille jostain Hevosurheilun takaa.

"Norjaan." vastasin pitäen katseeni mokkamasterissa joka tuntui olevan aina jollain tasolla täynnä kahvia.

"Oho, niinkin kauas. Millaisen paikan löysit?" kuulin sanomalehden laskeutuvan takaani.

"Sellanen ratsastuskoulu. Siel on viistoista tuntsarii ja sit saman verran yksäreitä."

"Koska sä lähet?"

"Sunnuntaina."

Kuullessaan tämän Hevosurheilu laskeutui entisestään ja näin äitini tuijottavan minua. Ennen kuin toinen kerkesi sanomaan mitään, kerroin että olin tiennyt asiasta jo muutaman päivän ja onnekseni olin saanut kaikki asiat järjestymään pikaisesti joten kaikki olisi pakkausta vaille valmiina. Juttelimme jonkin aikaa Shelyesistä ja siitä kauanko Norjassa olisin, ennen kuin kerroin äidilleni että olin löytänyt työpaikan myös Suomesta ja että loppuvuoteni menisi toisella puolella maata Syyn Kartanolla. Äitini oli tyytyväinen siitä että olin onnistunut löytämään parikin työpaikkaa jo valmiiksi ja toivotti minulle onnea molempiin paikkoihin. Poistuessani kahvikuppini kanssa keittiöstä mietin että tästä vuodesta voisi sittenkin tulla hyvä ja mielenkiintoinen.