12. Power Jump 2020
Power Jump 2020 oli mahtava kokemus. Kisapaikalle pääsin onneksi matkaamaan Shelyläisten kyydillä, ja matkan aikana oli aistittavissa niin jännitystä kuin myös innostustakin. Itse en oikein tiennyt mitä odottaa, sillä en aikaisemmin ole ollut töissä näin isoissa kilpailuissa ja olinkin hyvin tyytyväinen siitä että Sommarsolev kerkesi tapahtua ennen PJ:tä, sillä nuo kisat toimivat hyvänä treeninä tulevalle.
Kisapaikalle saavuttuamme ensimmäinen päivä meni auttaessa muita kotiutumaan kisapaikalle, sekä tietenkin opettelemalla itse missä kaikki olisi. Illalla meillä oli pieni meeting kaikkien työntekijöiden kesken, jossa käytiin lävitse kisoihin liittyvää yleistä infoa, ennen kuin sitten istuttiin alas vielä hetkeksi pienempien tiimien kanssa käymään lävitse toimipisteisiin liittyviä juttuja. Palavereista lähtiessä olo oli sellainen että uutta infoa oli tullut paljon, mutta ne oli kerrottu onneksi selkeästi ja kysymyksiä oli myös esitetty, jotka auttoivat ymmärtämään joitain tilanteita paremmin.
Lauantaina olikin sitten ensimmäinen pääpäivä ja kisoja onneksi siunattiin hyvällä säällä. Aurinkoisessa kelissä oli mukava katsella onneksi kuitenkin varjosta kilpailuja ja mahtavia suorituksia, vaikka mukaan mahtuikin harmittavia kieltoja, tippuneita puomeja sekä ratsastajia. Ruokatauolla kierrellessäni aluetta hieman ja jutellessani muutamien puolituttujen kanssa kaikki olivat tyytyväisiä kisoihin ja löysivät positiivisia puolia suorituksistaan, vaikka ne eivät olisikaan menneet ihan putkeen.
Sunnuntaina olikin sitten vuorossa vielä luokkien uusinnat, ennen kuin kilpailtiin Power Jumpin pääluokassa. Myös sunnuntaina sää suosi ja suoritukset olivat siistejä ja onnistuneita sekä yleisö eli mukana niin ratsukoiden onnistumisissa kuin epäonnistumisissakin ja oli mahtava välillä seurata yleisön reaktioita ja varsinkin tiimiläisten reaktioita ratsukoiden saapuessa maaliin puhtaan radan siivittämänä, tai jos rataan mahtui tipahtanut puomi tai muita ongelmia.
Varsinkin arvoluokassa koko areena eli mukana jokaisessa suorituksessa ja kun kisat olivat ohitse, olo oli onnellinen, mutta samalla myös hyvällä tavalla tyhjä. Pitkä paluumatka takaisin Shelyesiin menikin suurimmaksi osaksi nukkuessa, mutta tällä kokemuksella on hyvä ammentaa energiaa jatkossa ja mahdollisesti kääntää katseet jo vuoden 2021 Power Jumpiin, sekä mahdollisiin työtehtäviin sielä, sillä näillä tiedoilla ei ainakaan omaa kisaratsua noille radoille ole.
Kisapaikalle saavuttuamme ensimmäinen päivä meni auttaessa muita kotiutumaan kisapaikalle, sekä tietenkin opettelemalla itse missä kaikki olisi. Illalla meillä oli pieni meeting kaikkien työntekijöiden kesken, jossa käytiin lävitse kisoihin liittyvää yleistä infoa, ennen kuin sitten istuttiin alas vielä hetkeksi pienempien tiimien kanssa käymään lävitse toimipisteisiin liittyviä juttuja. Palavereista lähtiessä olo oli sellainen että uutta infoa oli tullut paljon, mutta ne oli kerrottu onneksi selkeästi ja kysymyksiä oli myös esitetty, jotka auttoivat ymmärtämään joitain tilanteita paremmin.
Lauantaina olikin sitten ensimmäinen pääpäivä ja kisoja onneksi siunattiin hyvällä säällä. Aurinkoisessa kelissä oli mukava katsella onneksi kuitenkin varjosta kilpailuja ja mahtavia suorituksia, vaikka mukaan mahtuikin harmittavia kieltoja, tippuneita puomeja sekä ratsastajia. Ruokatauolla kierrellessäni aluetta hieman ja jutellessani muutamien puolituttujen kanssa kaikki olivat tyytyväisiä kisoihin ja löysivät positiivisia puolia suorituksistaan, vaikka ne eivät olisikaan menneet ihan putkeen.
Sunnuntaina olikin sitten vuorossa vielä luokkien uusinnat, ennen kuin kilpailtiin Power Jumpin pääluokassa. Myös sunnuntaina sää suosi ja suoritukset olivat siistejä ja onnistuneita sekä yleisö eli mukana niin ratsukoiden onnistumisissa kuin epäonnistumisissakin ja oli mahtava välillä seurata yleisön reaktioita ja varsinkin tiimiläisten reaktioita ratsukoiden saapuessa maaliin puhtaan radan siivittämänä, tai jos rataan mahtui tipahtanut puomi tai muita ongelmia.
Varsinkin arvoluokassa koko areena eli mukana jokaisessa suorituksessa ja kun kisat olivat ohitse, olo oli onnellinen, mutta samalla myös hyvällä tavalla tyhjä. Pitkä paluumatka takaisin Shelyesiin menikin suurimmaksi osaksi nukkuessa, mutta tällä kokemuksella on hyvä ammentaa energiaa jatkossa ja mahdollisesti kääntää katseet jo vuoden 2021 Power Jumpiin, sekä mahdollisiin työtehtäviin sielä, sillä näillä tiedoilla ei ainakaan omaa kisaratsua noille radoille ole.
Kommentit
Lähetä kommentti