27. Ilmanpuhdistusta

Pari päivää sen jälkeen kun me oltiin päästy takaisin Wäckeliniin Gunnar tuli eräänä aamuna talliin. Mä en ollut nähnyt vanhaa miestä oikeastaan kovinkaan paljoa viimeisen parin päivän aikana joten mä olin ihan varma että vanha mies kertoisi jotta mä saisin pakata kamani ja palata takaisin suomeen. Onnekseni istuessamme alas Gunnar aloittikin kertomalla että ei olisi pistämässä minua pois mutta haluaisi puhua kanssani ravireissusta ja sen tunnelmista.

Minua helpotti suuresti kuulla edes jonkinlainen versio siitä miksi tunnelma oli ollut normaalia kireämpi, vaikka eihän Gunnar ollutkaan minulle tilivelvollinen asioista. Myönsin miehelle kyllä ihan suoraan että olin jo hetken pelännyt tunnelman johtuvan minusta ja tekemisestäni, mutta myös sen että olin helpottunut kuullessani että minussa ei ollut mitään vikaa. Kävimme myös lävitse starttiin valmistautumisen ja itse startin kulun. Vanha mies oli kuunnellut vakavana selostustani, ja lopulta tulimme siihen lopputulokseen että kärryillä olisi voinut tehdä vaikka ja mitä, mutta hevosella, joka avaa lujaa ja on ennemminkin luotu mailille kuin pitkälle reilun kolmen tuhannen metrin matkalle täytyi vain toivoa parasta.

Tuosta keskustelusta oli tällä hetkellä noin viikko ja elämä oli palautunut oikeastaan samoille uomille vaikkakin Markuksen omanlainen mykkäkoulu ja mökötys Gunnaria kohtaan olikin edelleen havaittavissa, helpotti tietää edes pienen raapaisun verran mistä tuon kuppi oli kaatunut aika täydellisesti. Ensi viikolla olisi kuitenkin seuraava näytön paikka ja toivottavasti normaalilla 2100m matkalla voisi olla parempi mahdollisuus ajaa onnistuneempi lähtö kuin pitkällä matkalla jolla pääsin ensimmäisen kerran näyttämään taitoni kisarattailla.