25. Tavan elämää
”…rkele” kiroaminen nousi huuliltani hokkiavaimen livetessä kädestäni juuri kun olin ollut tekemässä viimeisiä kiristyksiä. Tonje päätti kuitenkin juuri samalla hetkellä päättää että takasta ei voinut pitää ilmassa enää hetkeäkään ja tästä hyvästä saatoin tuntea miten hokki repi käteni auki, ennen kuin osumakohta muuttui ensin hieman punertavaksi ja pian jo ensimmäinen verinoro lähti juoksemaan kohti sormiani. Varmistuttuani että tamma ei voisi hajottaa mitään jätin Tonjen seisomaan käytävälle ja suuntasin kohti varustehuonetta jotta löytäisin betadinea ja pumpulia että saisin putsattua iskukohdan.
”Alt okej?” Gunnar kysyi nähdessää pienen väliprojektini.
”Ja, Tonje vain päätti että hän ei voi pitää jalkaansa kymmentä sekuntia pidempään ylhäällä ja no, mun käsi jäi kakkoseksi” virutin vielä kerran käteni ennen kuin keräsin tarvikkeet ja palutin ne paikoilleen ja palasin kesken jääneen projektin pariin.
Kiristettyäni työn alla olleen hokin tarkistin että tammalla oli myös muut hokeista paikoillaan ja kireällä, ennen kuin palautin hokkitarvikkeet paikoilleen ja olin viimein valmis laittamaan tammaa ajokuntoon. Markuksen palattua Bonnien kanssa ajolenkiltä tuo loi minuun paljon puhuvan ilmeen, mutta annoin toisen olla omissa oloissaan ja päädyin vain nappaamaan Bonnien kärryt mukaani ja työntämään ne ulos tallista jotta sain käytyä kiepauttamassa tamman jossain karsinassa sillä välillä kun Markus lähti ajamaan Tonjea.
Mä hoidin Bonnien pois ennen kuin oli aika laittaa Markuksen viimeinen ajokki tälle päivää kuntoon. Markus ei ainakaan aurinkoisempi ollut palattuaan viimeiseltä ajolenkiltään ja mä en toisaalta jaksanut enään edes ihmetellä toisen myrtseilyä vaan annoin toisen olla oman onnensa nojassa ja hoidin viimeisenkin hevosen pois ennen kuin minulla oli viimein aikaa pitää pieni tauko ja katsoa päivän aikana tulleet videot kotoa ja vain ihastella miten paljon Kooli oli edennyt.
”Alt okej?” Gunnar kysyi nähdessää pienen väliprojektini.
”Ja, Tonje vain päätti että hän ei voi pitää jalkaansa kymmentä sekuntia pidempään ylhäällä ja no, mun käsi jäi kakkoseksi” virutin vielä kerran käteni ennen kuin keräsin tarvikkeet ja palutin ne paikoilleen ja palasin kesken jääneen projektin pariin.
Kiristettyäni työn alla olleen hokin tarkistin että tammalla oli myös muut hokeista paikoillaan ja kireällä, ennen kuin palautin hokkitarvikkeet paikoilleen ja olin viimein valmis laittamaan tammaa ajokuntoon. Markuksen palattua Bonnien kanssa ajolenkiltä tuo loi minuun paljon puhuvan ilmeen, mutta annoin toisen olla omissa oloissaan ja päädyin vain nappaamaan Bonnien kärryt mukaani ja työntämään ne ulos tallista jotta sain käytyä kiepauttamassa tamman jossain karsinassa sillä välillä kun Markus lähti ajamaan Tonjea.
Mä hoidin Bonnien pois ennen kuin oli aika laittaa Markuksen viimeinen ajokki tälle päivää kuntoon. Markus ei ainakaan aurinkoisempi ollut palattuaan viimeiseltä ajolenkiltään ja mä en toisaalta jaksanut enään edes ihmetellä toisen myrtseilyä vaan annoin toisen olla oman onnensa nojassa ja hoidin viimeisenkin hevosen pois ennen kuin minulla oli viimein aikaa pitää pieni tauko ja katsoa päivän aikana tulleet videot kotoa ja vain ihastella miten paljon Kooli oli edennyt.
Kommentit
Lähetä kommentti