19. Parin viikon pohdinnat
Ekat pari viikkoa on nyt takana Wäckelineillä. Nää on ollut vielä sellaisia opetteluviikkoja ja vaikka ekan viikon lopulla tuntuikin että homma alkoi olla jo jollain tavalla hanskassa, niin kyllä silti on vähän vielä jotain ei niin päivittäisiä juttuja joutunut hakemaan ja muistelemaan.
Olinhan mä päässyt jonkin verran jo ajamaankin vaikka lenkit oli vielä vaan sellaisia palautteluja tai muita kevyitä ja helppoja lenkkejä ajaa. Kai Gunnar ja Markus on halunnut nähdä että onko musta mihinkään, mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää ja ei oo toisaalta tehnyt yhtään pahaa päästä hakemaan taas vähän kosketusta ajohommiin kun niitä ei tullut varsinkaan Shelyesin komennuksella tehtyä ja kun Koolikaan ei ole vielä siinä kunnossa että sen kanssa olisi voinut treenata kun kotona pyörähdin.
Syksy on kans alkanut valloittamaan maisemaa ja puut onkin eri punaisen, oranssin, keltaisen ja vihreän sävyissä ja osaltaan jo kaljujakin tuulten riepotellessa oksia ja lehtiä. Saas nähdä miten paljon nopeammin talvi saavuttaa Pohjois-Ruotsin kun Etelä-Pohjanmaan rajan. Toivottavasti talvi ei ole kuitenkaan ihan vielä nurkan takana sillä olisi ihan mukava nauttia syksyn väreistä ja fiiliksestä ennen kuin kurakelit ja muut masentavuudet alkavat tulemaan vastaan.
Vielä en ole päässyt mukaan millekkään ravireissuille, mutta ehkä mahdollisesti tulevaisuudessa voisi tuollaisellekkin olla mahdollisuus kunhan vain todennäkösesti saan vielä hieman varmistettua osaamistani tallin väelle. Toisaalta onhan sitä tullut vuosien aikana käytyä raveissa sen verran, että ehkäpä siihen ei kuole vaikka ei näiden kuukausien aikana pääsisi käydä ravipaikalla.
Tiedä mitä kaikkea tuleekaan vielä tapahtumaan tämän komennuksen aikana ja sitä odotellaankin ihan mielenkiinnolla ja omanlaisella hyvällä jännityksellä.
Olinhan mä päässyt jonkin verran jo ajamaankin vaikka lenkit oli vielä vaan sellaisia palautteluja tai muita kevyitä ja helppoja lenkkejä ajaa. Kai Gunnar ja Markus on halunnut nähdä että onko musta mihinkään, mikä on toisaalta ihan ymmärrettävää ja ei oo toisaalta tehnyt yhtään pahaa päästä hakemaan taas vähän kosketusta ajohommiin kun niitä ei tullut varsinkaan Shelyesin komennuksella tehtyä ja kun Koolikaan ei ole vielä siinä kunnossa että sen kanssa olisi voinut treenata kun kotona pyörähdin.
Syksy on kans alkanut valloittamaan maisemaa ja puut onkin eri punaisen, oranssin, keltaisen ja vihreän sävyissä ja osaltaan jo kaljujakin tuulten riepotellessa oksia ja lehtiä. Saas nähdä miten paljon nopeammin talvi saavuttaa Pohjois-Ruotsin kun Etelä-Pohjanmaan rajan. Toivottavasti talvi ei ole kuitenkaan ihan vielä nurkan takana sillä olisi ihan mukava nauttia syksyn väreistä ja fiiliksestä ennen kuin kurakelit ja muut masentavuudet alkavat tulemaan vastaan.
Vielä en ole päässyt mukaan millekkään ravireissuille, mutta ehkä mahdollisesti tulevaisuudessa voisi tuollaisellekkin olla mahdollisuus kunhan vain todennäkösesti saan vielä hieman varmistettua osaamistani tallin väelle. Toisaalta onhan sitä tullut vuosien aikana käytyä raveissa sen verran, että ehkäpä siihen ei kuole vaikka ei näiden kuukausien aikana pääsisi käydä ravipaikalla.
Tiedä mitä kaikkea tuleekaan vielä tapahtumaan tämän komennuksen aikana ja sitä odotellaankin ihan mielenkiinnolla ja omanlaisella hyvällä jännityksellä.
Kommentit
Lähetä kommentti