18. Tästä se taas lähtee

Kääntäessäni autoni Wäckelinin pihaan, tunsin jossain syvällä sisimmässäni sellaisen tutuksi tulleen terveen jännityksen. En mä ollut sata varma miksi sellainen tunne oli jossain syvällä, mutta kaippa se kuului asiaan aina kun edessä olisi uuden elämänvaiheen aloitus.

Tallin pihalla kävi viileä tuulahdus, joten nappasin takapenkiltä sinisen ajotakkini, joka oli joskus nähnyt parempiakin päiviä, mutta ainakin se toivottavasti saattaisi kertoa myös siitä että se olisi oikeasti joskus ollut käytössäkin. Vetäessäni vetoketjua vielä kiinni näin miten minua kohden saapui hieman ehkä joulupukkia muistuttava mies. 

”Är du Karla?” kysymys nousi suoraan ilmoille. 
”Jep. Sama nainen” 
”Gunnar Malmsten, hauska tavata” Gunnar ojensi kättään käteltäväksi.

Muodollisuudet hoidettuamme, Gunnar lähti esittelemään minulle paikkoja sekä tietenkin henkilöitä, joiden kanssa tulisin tekemään töitä seuraavat kuukaudet, ennen kuin mies siirtyi tärkeimpiin työtovereihin ja niihin jokaisen hevosihmisen silmäteriin, eli tallin hevosiin.

Lyhyen kierroksemme ollessa lopussa sovimme Gunnarin kanssa vielä muutamista käytännön asioista, ennen kuin oli aika tarttua työhön ja katsoa mitä seuraavat kuukaudet toisivat tullessaan.