7. Karlan matkapäiväkirja osa 3

Olin ajanut illalla Kittilästä ruotsin puolelle Kiirunaan ja jäänyt sinne yöksi. Olin löytänyt yöllä pienen hotellin, josta olin vuokrannut huoneen ja kerkesinkin nukkumaan reilut kuusi tuntia, ennen kuin kelloni herätti kolmen jälkeen aamulla ja vähän ennen neljää olin jo tien päällä. Onnekseni minulla oli jäljellä vähän jotain eilen ostamiani eväitä, joten sain hieman aamupalaa, ennen kuin pysähdyin rajan ylitettyäni kauppaan ja ostin hieman ruokatarvikkeita, jotta pärjäisin tämän illan ja pari seuraavaa päivää, jotta saisin vain keskittyä kotiutumiseen vuokra-asuntooni.

 

Olin mukamas paikalla Shelyesissä hyvissä ajoin, mutta kymmentä vaille kymmenen puhelimeni soi ja linjan toisessa päässä oli tuleva vuokranantajani, tai oikeastaan heti kättelyssä jo entinen sellainen, sillä mies ilmoitti, että oli ollut tarkistamassa asuntoa vielä varmuudeksi ja huomannut siellä vallitsevan vesivahingon, joten en pystyisikään vuokraamaan kyseistä asuntoa. Huokaisin raskaasti, ennen kuin kiitin tiedosta ja nousin viimein autostani. Kello näytti 10:02 ja olisin auttamatta myöhässä ensimmäisenä päivänäni, joten en todellakaan loisi hyvää kuvaa itsestäni. Noustessani autostani näin suoraan edessäni ison ratsastuskentän ja oikealle puolelleni jäi valkoinen omakotitalo, sekä kentän ja talon väliin hieman etuoikealle, tallirakennus.

 

Lukitsin autoni ovet ja lähdin suuntaamaan kohti tallirakennusta, jonka pihalta löysinkin ruskeahiuksisen naisen, joka vastasi Jassun kuvausta.

 

"Jasmine Lundén?" kiinnitin naisen huomion itseeni.

"Jep." toinen vahvisti ajatukseni oikeaksi kääntyessään katsomaan minua.

"Karla Rosenqvist. Sori että oon vähän myöhässä, sain vaan huonoja uutisia just, kun ajoin pihaan." Esittelin itseni kätellessäni naista.

"Voi ei, toivottavasti ei mitään kovin pahaa. Tässä on Catarina Sarén, mutta kaikki tuntee hänet Catuna. Ja mua voi ihan sanoa Jasuksi." Nainen esitteli vieressään seisovan nuoremman naisen. Kättelin myös Catuksi esitellyn naisen ennen kuin palasin ääneen.

"Ei onneksi, oon vaan toistaiseksi koditon, kun asuntoon, joka mun oli tarkoitus vuokrata oli iskenyt vesivahinko viime metreillä." kohautin olkiani, ennen kuin lisäsin että näitä sattuu ja mitäpä matkaaminen toiseen maahan olisi ilman pieniä takapakkeja.

"Hei, meillä on kyllä päätalolla vapaa huone, jos se helpottaa? Ei oo ainakaan työmatkakaan rasitteena aamuissa." Jassu ehdotti yllättäen.

"Siis kuulostaa kyllä mahtavalta, jos tuollainen mahdollisuus on. Mä en totta puhuen yhtään tiedä olisinko edes saanut mistään enää uutta asuntoa, kun ne tuntui olevan vähän kiven alla ulkomaalaisille." vastasin raapien samalla niskaani.

"No mutta hei, sitten tehdään niin, että saat huoneen päätalolta. Mutta mä esittelen sulle paikat niin näät vähän millaista täälä on, ennen kuin aletaan hommiin." Jassu kertoi, ennen kuin selvitti jotain vielä Catulle, joka lähti omille teilleen nyökättyään vastaukseksi.

 

Jassu antoi minulle varmaan perusteellisemman esittelyn mitä olin ikinä saanut missään työpaikassani ja kierrettyämme kaikki tilat lävitse jatkoimmekin tallintekoa, joka oli hieman vaiheessa edelleen ja samalla nainen perehdytti minua paremmin tallin rutiineihin. Oli mukava päästä tekemään hommia uudessa paikassa, vaikka minusta tuntuikin todella kömpelöltä ja hieman hassultakin olla koko ajan kyselemässä kaikkea, mutta tiesin kokemuksesta, että sitä se olisi aina uudessa paikassa ja että varmasti kuun loppuun mennessä alkaisin tuntemaan oloani hieman kotoisammaksi tallilla, varsinkin kun ohitse vilahtelevat kasvot saisivat nimiä ja oppisin muutenkin paikat ja hevoset paremmin.

 

Ollessamme valmiita iltatallista ja hakiessani matkalaukkujani autosta, tunsin todellakin aamuyöstä olleen herätyksen ja näytinkin varmaan ihan hirveältä suunnatessani sisälle. Jassu esitteli minulle huoneeni ja ennen kuin toinen jätti minut purkamaan laukkujani, kysyin koordinaatit kylpyhuoneeseen sillä olisin todellakin suihkun tarpeessa. Jassu antoi ohjeet ovenraosta, ennen kuin sulki oven lopunkin ja pian olikin yksin matkalaukkujeni kanssa. Vasta tässä vaiheessa muistin, että en ollut ilmoittanut äidilleni päässeeni turvallisesti perille, joten lähetin hänelle pikaisesti viestin, ennen kuin purkasin matkalaukkuni ja suuntasin suihkuun. Palatessani huoneeseeni en jaksanut lähteä edes iltapalalle, vaan pujahdin suoraan peiton alle ja vielä ennen nukahtamistani yritin painaa mieleeni muistutuksen siitä, että veisin aamulla keittiöön aikaisemmin ostamani ruokatarvikkeet, joille minulla ei ollutkaan käyttöä koska asuntosuunnitelmani olivat muuttuneet.

Kommentit

Suositut tekstit