22. Hyviä uutisia
Mulla oli tosi hyvä fiilis. Vaikka kelit oli kylmenneet ja syksyinen kauneus vaihtunut ensin lumisiin talvimaisemiin ja siitä perinteiseen kuraloskapskaan, ei mun fiilistä saanut edes sekään laskemaan. Mä olin saanut aamulla äidiltä whatsappin kautta videon, joka ei ollut laadultaan se paras, mutta kaiken sen tärinän ja heilunnan keskeltä mä tunnistin tutun punarautiaan takamuksen.
Astellessani talliin termosmukini täynnä kahvia, tuntui kuin sen äsken juodunkin kahvin kofeiini pitoisuus olisi ollut normaalia korkeampi.
”Sitähän ollaan tänään hyvällä tuulella” Markus murahti astellessaan talliin ja nähdessään minut siivoamassa karsinoita normaalia reippaammalla tahdilla.
”Joo. Äiti laittoi tuossa aamulla videota Koolista kun olivat saanut pikkuorille taas treeniluvan pienen säikähdyksen jälkeen” vastasin ja annoin talikon jäädä nojaamaan kesken olevan karsinan etuseinää, poimiessani termosmukini käteeni ja antaessani lämpimän kahvin täyttää suuni, samalla kun katselin Markuksen katoavaa selkää ja saatoin nähdä miten toinen pyöritteli päätään mennessään.
Palatessaan Bonnien kanssa takaisin talliin ja kiinnittäessään tammaansa käytävälle Markus kysyi vähän enemmän Koolista ja juttelinkin miehen kanssa pikkuoristani, joka oli jäänyt kotiin kuntoutumaan ja jonka näkemistä odotin innolla siinä kohtaa kun paluu kotiin oli ajankohtainen, vaikkakin siihen menisi vielä muutamia kuukausia. Tiedä kävikö puhetulvani Markuksen hermoille vai mikä miestä painoi, mutta en ollut tainnut ikinä nähdä toisen saavan hevosta niin nopeasti valjaisiin ja vedettyä sadevaatteita toppavaatteidensa päälle ja lähdettyä lenkille.
Markuksen palatessa Bonnien kanssa olin juuri viimeistelemässä aamutallia ja hiljaisuuden vallitessa välillämme laitoimme seuraavat ajokit kuntoon ja lähdimme miehen kanssa ajamaan seuraavia hevosia. Märkä kura, jota takakaviot lennättivät naamalleni, latisti hieman tunnelmaani, mutta silti sisuksiani lämmitti tieto siitä että pieni punainen rakettini olisi palaamassa radoille.
Astellessani talliin termosmukini täynnä kahvia, tuntui kuin sen äsken juodunkin kahvin kofeiini pitoisuus olisi ollut normaalia korkeampi.
”Sitähän ollaan tänään hyvällä tuulella” Markus murahti astellessaan talliin ja nähdessään minut siivoamassa karsinoita normaalia reippaammalla tahdilla.
”Joo. Äiti laittoi tuossa aamulla videota Koolista kun olivat saanut pikkuorille taas treeniluvan pienen säikähdyksen jälkeen” vastasin ja annoin talikon jäädä nojaamaan kesken olevan karsinan etuseinää, poimiessani termosmukini käteeni ja antaessani lämpimän kahvin täyttää suuni, samalla kun katselin Markuksen katoavaa selkää ja saatoin nähdä miten toinen pyöritteli päätään mennessään.
Palatessaan Bonnien kanssa takaisin talliin ja kiinnittäessään tammaansa käytävälle Markus kysyi vähän enemmän Koolista ja juttelinkin miehen kanssa pikkuoristani, joka oli jäänyt kotiin kuntoutumaan ja jonka näkemistä odotin innolla siinä kohtaa kun paluu kotiin oli ajankohtainen, vaikkakin siihen menisi vielä muutamia kuukausia. Tiedä kävikö puhetulvani Markuksen hermoille vai mikä miestä painoi, mutta en ollut tainnut ikinä nähdä toisen saavan hevosta niin nopeasti valjaisiin ja vedettyä sadevaatteita toppavaatteidensa päälle ja lähdettyä lenkille.
Markuksen palatessa Bonnien kanssa olin juuri viimeistelemässä aamutallia ja hiljaisuuden vallitessa välillämme laitoimme seuraavat ajokit kuntoon ja lähdimme miehen kanssa ajamaan seuraavia hevosia. Märkä kura, jota takakaviot lennättivät naamalleni, latisti hieman tunnelmaani, mutta silti sisuksiani lämmitti tieto siitä että pieni punainen rakettini olisi palaamassa radoille.
Kommentit
Lähetä kommentti