20. Catun tuparit
Tässä tarinassa ei ole täydellistä punaista lankaa, koska se on kooste pätkistä joita on kirjoitettu Shelyesin foorumilla olevalle rajoitetulle alueelle useampaan topikkiin.
Mä en ollut muistanut poistua Shelyesin whatsapp ryhmästä ja ehkä se oli ollut omalla tavallaan onnikin, koska sitä kautta mä olin saanut tietää Catun tupareista. Kai mä olin jäänyt jotenkin siihen ajatukseen, että se olisi muuttanut takaisin Jassulle, koska jotain sen suuntaista muistin kuulleeni, mutta ehkäpä muistini petti ja toinen oli ollutkin lähtökohtaisesti etsimässä omaa asuntoa. Olin saanut yllättäen puhuttua itselleni vapaan viikonlopun, koska tälle viikonloppua ei ollut ravireissuja, joten suoritettuani aamutallin, pääsin lähtemään matkaan kohti Svolvaeria. Ajomatka takaisin tutuksi tulleille maisemille meni jotenkin hujauksessa, vaikka oikeasti matkaa olikin seitsemän tuntia.
Mitäköhän Catu tuumaisi kun saapuisin paikalle näin yllättäen, vaikka toisaalta olihan nainen pistänyt kutsun tavallaan julkiseksi. Kuitenkin tsemppasin itseni parhaalla mahdollisella tavalla siitä että tämä ei ollut suuri virhe ja nautin lopusta ajomatkasta ja valmistauduin tulevaan iltaan ja kaikkien vanhojen ja mahdollisesti uusien Shelyläisten tapaamiseen.
Koska olin varannut ajomatkaan ihan liikaa aikaa, olin noin puolta tuntia etukäteen Catun asunnon ulkopuolella. Löydettyäni parkkiruudun autolleni, tarkistin vielä että meikkini näyttäisi jotenkin siivolta pitkän ajomatkan jälkeen ja lisäsin hieman huulipunaa, joka oli halunnut siirtyä koristamaan kertakäyttömukin kantta. Toivoin että en ollut mustissa farkuissani ja sinisessä puserossani liian alipukeutunut juhlaan, en vain taas ollut osannut varautua tällaiseen mahdollisuuteen, mutta elämä oli. Varmistettuani että minulla oli varmasti oikea rappu ja asunto muistissani, nousin autosta napaten vielä mustan kevyttoppikseni, sekä lahjapussin, jossa oli skumppapullo ja hieman jotain pientä helpottamaan seuraavan aamun fiiliksiä. Vielä hissiin noustessani fiilikseni tulevasta oli hyvä, mutta astuessani ulos oikeassa kerroksessa ja kävellessäni Catun ovelle jostain syystä kaikki rohkeus tuntui katoavan, mutta nyt ei ollut aika jänistää, vaan nostin reippaasti käteni ja painoin ovikelloa.
Catun luokse alkoi saapumaan hiljalleen muitakin tuttuja naamoja, ensimäisenä tuli vähän ennen lähtöäni saapunut Nita ja tervehdittyäni toista kyselinkin mitä hän oli tykännyt Shelyesistä ja juttelimme muutenkin yleisesti.
Jossain kohtaa paikalle saapui myös Joona ja Janni sekä heidän kanssaan eräs nainen jota en tuntenut, mutta joka esiteltiin Auroraksi. Juttelin naisen kanssa hetken tuon hevosesta ja hevosista ylipäätään, ennen kuin Joona ja Janni hakivat huomiotani ja vaihdoin myös noiden kanssa pikaisesti kuulumisia, ennen kuin pahoitellen palasin takasiin keittiöön täyttämään punaisen muovimukini limsalla.
En ollut varannut majoitusta svolvaerista ja takaisin Wäckelineille olisi kuitenkin se seitsemän tunnin ajomatka, joten valitettavasti tänään tällä ei ollut mahdollisuutta nauttia muiden seurassa alkoholia. Suljettuani pullon palasin takaisin muiden pariin ja ennen kuin huomasinkaan olin tullut vedetyksi mukaan meneillä olleeseen keskusteluun, vaikka en ollut saanut edes tarpeeksi aikaa muodostaa omaa mielipidettäni aiheesta.
Pitkin iltaa lisää tuttuja ja ei niin tuttuja naamoja valui Catun kämpille ja hiljalleen opin tuntemaan paremmin myös uudempia Shelyläisiä ja tietenkin vaihtamaan useammankin kerran kuulumisia vanhojenkin kanssa. Tunnelma tuntui paranevan sitä mukaa kun muiden promillet nousivat ja jossain kohtaa hieman mietinkin että missäköhän kohtaa bileet kävisivät epämukaviksi ollessani itse selvinpäin.
Onnekseni sentään myös Joona ja Beata olivat selvinpäin, joten toivottavasti ainakin toisesta voisi saada henkistä tukea illan aikana, vaikka kumpaakaan en oikein kunnolla tuntenutkaan. Matias, Beata ja Ella olivat tulleet yhtä aikaa ja nuoren miehen nähdessäni minut tuo oli yllättynyt, mutta se ei ollut mikään uusi tunne tänä iltana, sillä eihän kukaan ollut oikeastaan edes tiennyt että saapuisin paikalle.
"Joo, siis olinhan mä oikein neljä päivää Suomessa ja kotona. Pitihän sitä käydä moikkaamassa äitiä ja iskää sekä varsinkin Koolia ennen kuin lähdin Ruotsiin töihin" vastasin Matiakselle olkiani kohauttaen, ennen kuin tuo poistui keittiöön hakemaan itselleen juotavaa ja liittyi muiden joukkoon. Välillä mietin olisiko sittenkin pitänyt ilmoittaa tulostaan etukäteen, koska ei tarkoitukseni ollut viedä huomiota Catusta ja naisen uudesta kämpästä. Ehkä täytyisi huomenna laittaa naiselle pahoittelevaa tekstaria, kunhan toinen vain olisi herännyt.
Catun tuparit olivat jatkuneet mukavissa merkeissä ja jossain kohtaa illasta esiin otettiin myös juoppojenga jota kaikki kerääntyivät pöydän ääreen pelaamaan. Itselleni peli oli uusi tuttavuus ja vaikka olinkin yksi niistä harvoista selvistä ihmisistä koko bileissä ja varmasti ehkä sen vuoksi myös tylsä joissain tilanteissa kuunnellessani pelin sääntöjä, vei uteliaisuus silti voiton ja liityin peliporukkaan.
Christian otti pelinjohtajan roolin ja selitti pelin säännöt, Nitan kysellessä hieman vahvistusta muutamalle seikalle. Kun kaikki olivat perillä pelistä oli aika aloittaa ja ensimmäisen palikan poistovuoro annettiinkin ihan oikeutetusti illan emännälle. Ensimmäinen palikka oli myös se helpoin, eikä torni hievahtanutkaan palikan poistuessa ja jättäessään tyhjän tilan. Catun poistama palikka oli myös tyhjä ja Sonia kerkesi varaamaan itselleen seuraavan vuoron, joten pian olikin tuon aika kokeilla onneaan.
Sonialla ei ollut niin hyvä tuuri valitsemansa palikan kanssa ja tuo joutuikin nappaamaan kolme vodka shottia, jotka Christian tuolle herrasmiehenä kaatoi omasta pullostaan. Nähdessäni täytetyt lasit en voinut välttyä selkääni pitkin juoksevilta vilunväreiltä, sillä saatoin vain kuvitella miten häjyiltä shotit maistuisivat ja tuntuisivat. Sonian vieressä istuva Aurora varmisteli vuoron vaihtumista ja poistettuaan oman palikkansa oli tuollakin edessä tehtävä, ja sama kohtalo seurasi vielä Nitaa. Naisen jälkeen vuoro siirtyi minulle ja katsoessani tornia tiesin että homma ei voisi päätyä hyvin.
”Älä Karla nössöile! Rohkeesti vaan!” Christian kommentoi Matiaksen kannustamana tutkiessani tornia ja etsiessäni mahdollisimman turvallista palikkaa poistettavaksi. Miesten kommentit kuullessani vedinkin vain syvään henkeä ja kokeilin poistaa tornin puolesta välistä yhden keskipalikoista, mutta ilmeisesti taktiikkani oli ruosteessa, koska juuri kun uskalsin hengittää silkasta onnistumisen ilosta, palikat kolisivat iloisesti pöydälle tornin kaatuessa ja lopulta sitä siivittikin iloinen naurunremakka, ennen kuin kaikki taas vakavoituivat.
”Helvete…” murahdin.
”Karla totuus vai tehtävä?” Oikealla puolellani istuva Amira kysyi.
”No siis ottaen huomioon että mun täytyis päästä tän yön aikana vielä kotiinkin niin mennään totuudella koska se on ehkä mukamas turvallisempi vaihtoehto” virnistin toiselle ja jäinkin vain jännityksellä odottamaan että millaisen idean tuo keksisi, samalla kun Christian kasasi tornia uudelleen, sekoittaen samalla hieman palikoita jotta pelin mielenkiinto säilyisi yllä edelleen, vaikka varmasti suurimman osan humalatila toikin jo oman mausteensa peliin pienen lisähaasteen lisänä.
Mä en ollut muistanut poistua Shelyesin whatsapp ryhmästä ja ehkä se oli ollut omalla tavallaan onnikin, koska sitä kautta mä olin saanut tietää Catun tupareista. Kai mä olin jäänyt jotenkin siihen ajatukseen, että se olisi muuttanut takaisin Jassulle, koska jotain sen suuntaista muistin kuulleeni, mutta ehkäpä muistini petti ja toinen oli ollutkin lähtökohtaisesti etsimässä omaa asuntoa. Olin saanut yllättäen puhuttua itselleni vapaan viikonlopun, koska tälle viikonloppua ei ollut ravireissuja, joten suoritettuani aamutallin, pääsin lähtemään matkaan kohti Svolvaeria. Ajomatka takaisin tutuksi tulleille maisemille meni jotenkin hujauksessa, vaikka oikeasti matkaa olikin seitsemän tuntia.
Mitäköhän Catu tuumaisi kun saapuisin paikalle näin yllättäen, vaikka toisaalta olihan nainen pistänyt kutsun tavallaan julkiseksi. Kuitenkin tsemppasin itseni parhaalla mahdollisella tavalla siitä että tämä ei ollut suuri virhe ja nautin lopusta ajomatkasta ja valmistauduin tulevaan iltaan ja kaikkien vanhojen ja mahdollisesti uusien Shelyläisten tapaamiseen.
Koska olin varannut ajomatkaan ihan liikaa aikaa, olin noin puolta tuntia etukäteen Catun asunnon ulkopuolella. Löydettyäni parkkiruudun autolleni, tarkistin vielä että meikkini näyttäisi jotenkin siivolta pitkän ajomatkan jälkeen ja lisäsin hieman huulipunaa, joka oli halunnut siirtyä koristamaan kertakäyttömukin kantta. Toivoin että en ollut mustissa farkuissani ja sinisessä puserossani liian alipukeutunut juhlaan, en vain taas ollut osannut varautua tällaiseen mahdollisuuteen, mutta elämä oli. Varmistettuani että minulla oli varmasti oikea rappu ja asunto muistissani, nousin autosta napaten vielä mustan kevyttoppikseni, sekä lahjapussin, jossa oli skumppapullo ja hieman jotain pientä helpottamaan seuraavan aamun fiiliksiä. Vielä hissiin noustessani fiilikseni tulevasta oli hyvä, mutta astuessani ulos oikeassa kerroksessa ja kävellessäni Catun ovelle jostain syystä kaikki rohkeus tuntui katoavan, mutta nyt ei ollut aika jänistää, vaan nostin reippaasti käteni ja painoin ovikelloa.
Catun luokse alkoi saapumaan hiljalleen muitakin tuttuja naamoja, ensimäisenä tuli vähän ennen lähtöäni saapunut Nita ja tervehdittyäni toista kyselinkin mitä hän oli tykännyt Shelyesistä ja juttelimme muutenkin yleisesti.
Jossain kohtaa paikalle saapui myös Joona ja Janni sekä heidän kanssaan eräs nainen jota en tuntenut, mutta joka esiteltiin Auroraksi. Juttelin naisen kanssa hetken tuon hevosesta ja hevosista ylipäätään, ennen kuin Joona ja Janni hakivat huomiotani ja vaihdoin myös noiden kanssa pikaisesti kuulumisia, ennen kuin pahoitellen palasin takasiin keittiöön täyttämään punaisen muovimukini limsalla.
En ollut varannut majoitusta svolvaerista ja takaisin Wäckelineille olisi kuitenkin se seitsemän tunnin ajomatka, joten valitettavasti tänään tällä ei ollut mahdollisuutta nauttia muiden seurassa alkoholia. Suljettuani pullon palasin takaisin muiden pariin ja ennen kuin huomasinkaan olin tullut vedetyksi mukaan meneillä olleeseen keskusteluun, vaikka en ollut saanut edes tarpeeksi aikaa muodostaa omaa mielipidettäni aiheesta.
Pitkin iltaa lisää tuttuja ja ei niin tuttuja naamoja valui Catun kämpille ja hiljalleen opin tuntemaan paremmin myös uudempia Shelyläisiä ja tietenkin vaihtamaan useammankin kerran kuulumisia vanhojenkin kanssa. Tunnelma tuntui paranevan sitä mukaa kun muiden promillet nousivat ja jossain kohtaa hieman mietinkin että missäköhän kohtaa bileet kävisivät epämukaviksi ollessani itse selvinpäin.
Onnekseni sentään myös Joona ja Beata olivat selvinpäin, joten toivottavasti ainakin toisesta voisi saada henkistä tukea illan aikana, vaikka kumpaakaan en oikein kunnolla tuntenutkaan. Matias, Beata ja Ella olivat tulleet yhtä aikaa ja nuoren miehen nähdessäni minut tuo oli yllättynyt, mutta se ei ollut mikään uusi tunne tänä iltana, sillä eihän kukaan ollut oikeastaan edes tiennyt että saapuisin paikalle.
"Joo, siis olinhan mä oikein neljä päivää Suomessa ja kotona. Pitihän sitä käydä moikkaamassa äitiä ja iskää sekä varsinkin Koolia ennen kuin lähdin Ruotsiin töihin" vastasin Matiakselle olkiani kohauttaen, ennen kuin tuo poistui keittiöön hakemaan itselleen juotavaa ja liittyi muiden joukkoon. Välillä mietin olisiko sittenkin pitänyt ilmoittaa tulostaan etukäteen, koska ei tarkoitukseni ollut viedä huomiota Catusta ja naisen uudesta kämpästä. Ehkä täytyisi huomenna laittaa naiselle pahoittelevaa tekstaria, kunhan toinen vain olisi herännyt.
Catun tuparit olivat jatkuneet mukavissa merkeissä ja jossain kohtaa illasta esiin otettiin myös juoppojenga jota kaikki kerääntyivät pöydän ääreen pelaamaan. Itselleni peli oli uusi tuttavuus ja vaikka olinkin yksi niistä harvoista selvistä ihmisistä koko bileissä ja varmasti ehkä sen vuoksi myös tylsä joissain tilanteissa kuunnellessani pelin sääntöjä, vei uteliaisuus silti voiton ja liityin peliporukkaan.
Christian otti pelinjohtajan roolin ja selitti pelin säännöt, Nitan kysellessä hieman vahvistusta muutamalle seikalle. Kun kaikki olivat perillä pelistä oli aika aloittaa ja ensimmäisen palikan poistovuoro annettiinkin ihan oikeutetusti illan emännälle. Ensimmäinen palikka oli myös se helpoin, eikä torni hievahtanutkaan palikan poistuessa ja jättäessään tyhjän tilan. Catun poistama palikka oli myös tyhjä ja Sonia kerkesi varaamaan itselleen seuraavan vuoron, joten pian olikin tuon aika kokeilla onneaan.
Sonialla ei ollut niin hyvä tuuri valitsemansa palikan kanssa ja tuo joutuikin nappaamaan kolme vodka shottia, jotka Christian tuolle herrasmiehenä kaatoi omasta pullostaan. Nähdessäni täytetyt lasit en voinut välttyä selkääni pitkin juoksevilta vilunväreiltä, sillä saatoin vain kuvitella miten häjyiltä shotit maistuisivat ja tuntuisivat. Sonian vieressä istuva Aurora varmisteli vuoron vaihtumista ja poistettuaan oman palikkansa oli tuollakin edessä tehtävä, ja sama kohtalo seurasi vielä Nitaa. Naisen jälkeen vuoro siirtyi minulle ja katsoessani tornia tiesin että homma ei voisi päätyä hyvin.
”Älä Karla nössöile! Rohkeesti vaan!” Christian kommentoi Matiaksen kannustamana tutkiessani tornia ja etsiessäni mahdollisimman turvallista palikkaa poistettavaksi. Miesten kommentit kuullessani vedinkin vain syvään henkeä ja kokeilin poistaa tornin puolesta välistä yhden keskipalikoista, mutta ilmeisesti taktiikkani oli ruosteessa, koska juuri kun uskalsin hengittää silkasta onnistumisen ilosta, palikat kolisivat iloisesti pöydälle tornin kaatuessa ja lopulta sitä siivittikin iloinen naurunremakka, ennen kuin kaikki taas vakavoituivat.
”Helvete…” murahdin.
”Karla totuus vai tehtävä?” Oikealla puolellani istuva Amira kysyi.
”No siis ottaen huomioon että mun täytyis päästä tän yön aikana vielä kotiinkin niin mennään totuudella koska se on ehkä mukamas turvallisempi vaihtoehto” virnistin toiselle ja jäinkin vain jännityksellä odottamaan että millaisen idean tuo keksisi, samalla kun Christian kasasi tornia uudelleen, sekoittaen samalla hieman palikoita jotta pelin mielenkiinto säilyisi yllä edelleen, vaikka varmasti suurimman osan humalatila toikin jo oman mausteensa peliin pienen lisähaasteen lisänä.
Kommentit
Lähetä kommentti