35. Koti-ikävää
Arki rullasi tasaista tahtia ja vaikka ajoittain mä olinkin pohtinut että oliko musta sittenkään raviohjastajaksi. Kyllähän mä tiesin että varsinkin Bonnie ei ollut se helpoin ohjastettava tamman ollessa enemmän kuin herkkä laukkaamaan mutta silti se, että muutaman todella hyvin ja laukatta menneen startin jälkeen pakka sitten hajoaa taas ihan täysin ja ajan perästä löytyy raksi tai pahimmassa tapauksessa kaksi.
Kai Markus oli silti ihan tyytyväinen siihen että tamma sai silti juostua starttinsa lävitse, eikä sen ajatkaan nyt yleensä olleet kovinkaan surkeita, vaikka välillä mun varmistelun vuoksi startit oltiin menty melkein hölkäten lävitse. Tokihan mä tiesin ja ymmärsin että pelin henkeen kuuluu se, jotta hevoset saattavat lähteä alta jopa yllättäen joten kai mun piti vain nauttia jokaisesta mahdollisuudesta mitä mulla oli tamman kanssa ja pyrkiä osoittamaan että mä olisin ihan soppeli palkkakuski.
Tokihan Xenan kanssa oli sama tilanne ja en mä oikein tiennyt että mitä senkään kanssa tehdä, sillä mä olin kuitenkin aina yrittänyt parhaani. Oltiinhan me Gunnarin kanssa puhuttu asiasta varsinkin kun hiitti tai startti oli mennyt ihan päin honkia, mutta kyllähän se silti hieman tihkaisi että tulokset olivat mitä olivat.
Tokihan mukaan alkoi ehkä mahtumaan pientä koti-ikävää, sillä mä en ollut kuitenkaan reiluun vuoteen käynyt kotona, vaikka mä olinkin nähnyt äitiä ja isää ravipaikoilla. Tokikaan mä en tiennyt että millainen Wäckelinin loppuvuoden ravikalenteri olisi, että olisiko mulla mahdollista ottaa vaikka viikkoa lomaa joulun tai uudenvuoden aikoihin ja lähteä käymässä kotona. Jos pieni loma vain mitenkään onnistuisi, olisi se ihan mahtavaa sillä mä voisin samalla reissulla käydä moikkaamassa Koolia sekä sen tulevan varsan emää. Varsan syntymän odotus oli todella jännittävää ja musta tuntui että siihen hetkeen oli vielä noin seitsemän vuotta, vaikka toisaalta mä taas tiesin että lopulta aika vain lentää ja kun sen hetki tulee, tuntuu kuin olisi vain räpäyttänyt silmiään ja kuukaudet olisivat lentäneet ohitse.
Kuitenkin sitä ennen voisi tapahtua vaikka ja mitä joten paras olisi elää vain päivä kerrallaan ja ennen kuin alkaisin intoilemaan liikaa varsasta, olisi todennäköisesti paras istua alas Gunnarin ja ehkä Markuksenkin kanssa ja selvittää loman mahdollisuus.
Kai Markus oli silti ihan tyytyväinen siihen että tamma sai silti juostua starttinsa lävitse, eikä sen ajatkaan nyt yleensä olleet kovinkaan surkeita, vaikka välillä mun varmistelun vuoksi startit oltiin menty melkein hölkäten lävitse. Tokihan mä tiesin ja ymmärsin että pelin henkeen kuuluu se, jotta hevoset saattavat lähteä alta jopa yllättäen joten kai mun piti vain nauttia jokaisesta mahdollisuudesta mitä mulla oli tamman kanssa ja pyrkiä osoittamaan että mä olisin ihan soppeli palkkakuski.
Tokihan Xenan kanssa oli sama tilanne ja en mä oikein tiennyt että mitä senkään kanssa tehdä, sillä mä olin kuitenkin aina yrittänyt parhaani. Oltiinhan me Gunnarin kanssa puhuttu asiasta varsinkin kun hiitti tai startti oli mennyt ihan päin honkia, mutta kyllähän se silti hieman tihkaisi että tulokset olivat mitä olivat.
Tokihan mukaan alkoi ehkä mahtumaan pientä koti-ikävää, sillä mä en ollut kuitenkaan reiluun vuoteen käynyt kotona, vaikka mä olinkin nähnyt äitiä ja isää ravipaikoilla. Tokikaan mä en tiennyt että millainen Wäckelinin loppuvuoden ravikalenteri olisi, että olisiko mulla mahdollista ottaa vaikka viikkoa lomaa joulun tai uudenvuoden aikoihin ja lähteä käymässä kotona. Jos pieni loma vain mitenkään onnistuisi, olisi se ihan mahtavaa sillä mä voisin samalla reissulla käydä moikkaamassa Koolia sekä sen tulevan varsan emää. Varsan syntymän odotus oli todella jännittävää ja musta tuntui että siihen hetkeen oli vielä noin seitsemän vuotta, vaikka toisaalta mä taas tiesin että lopulta aika vain lentää ja kun sen hetki tulee, tuntuu kuin olisi vain räpäyttänyt silmiään ja kuukaudet olisivat lentäneet ohitse.
Kuitenkin sitä ennen voisi tapahtua vaikka ja mitä joten paras olisi elää vain päivä kerrallaan ja ennen kuin alkaisin intoilemaan liikaa varsasta, olisi todennäköisesti paras istua alas Gunnarin ja ehkä Markuksenkin kanssa ja selvittää loman mahdollisuus.
Kommentit
Lähetä kommentti