34. Karsiutumista ja kokemuksia

Huhtikuu meni hevosia treenatessa, kuten pitkälti toukokuukin. Myös kotirintamalla oli ollut ravien osalta hiljaista ja Kooli oli juossut vain yhden lähdön huhtikuun alussa, mutta orin tuntuessa huonolta se oli päätetty viedä klinikalle ja se oli saanut sen jälkeen pitää vähän taukoa ennen kuin se otettiin takaisin treeniin. Mä toivoin suuresti että orissa ei olisi mitään vakavasti vialla, sillä sen ura oli ollut jo nyt terveysongelmien takia vaakalaudalla ja mä haluaisin nähdä pikkuorin vielä kisaradoilla.

Toukokuun lopulla Gunnar ilmoitti että Bonnie olisi ilmoitettu mukaan kasvattajakruunuun ja isoissa kisoissa ohjastaminen saikin mun jännitystä hieman nousemaan, kunnes kävi ilmi että tamma ei päässytkään mukaan kisaan. Tietenkinhän Bonnien karsiutuminen harmitti, varsinkin Markusta, mutta ikinä ei voi tässä lajissa tietää mitä käy. Sitä ennen me käytiin Xenan kanssa yksi monté lähtö ja vaikka me oltiinkin vain pari sekuntin sadaosaa hitaampia kolmosta ja nelosta, ravattiin me viidentenä maaliviivan ylitse ja näin ollen Wäckelinin potti kasvoi tuhannella virtuaalieurolla näistä raveista.

Vielä ennen kasvattajakruunua kuitenkin mahtui yhdet ravit, joissa mulla oli ohjastettavana molemmat Bonnie ja Xena. Bonnien kanssa juoksu ei kulkenut jostain syystä yhtään ja ensimmäisen laukan jälkeen mä yritinkin vain ajaa onnistuneen lähdön enkä stressannut enään sijoista. Se päätös jätättikin meidät lähdön viimeiselle sijalle, mutta aina ei voi voittaa. Xenan kanssa sitten montéssa me hävittiin muutaman sekuntin sadaosan verran neloselle, mutta muuten me saatiinkin ihan kiva juoksu, vaikka vauhti ei lähdössä päätä huimannut.

Kesä-elokuun hevoset on sitten saaneetkin taas olla treenitauolla ja oikeastaan ainut, jonka juoksemista on saanut jännittää, oli Kooli. Pikkuori starttasi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan elokuun lopulla ja lähdössä oli ihan oikeita rahoja tarjolla. Vaikka startti olikin nopea, Kooli löysi silti kirivaihteen heti ja pieni punainen raketti nousikin vetämään porukkaa. Mua jännitti miten se jaksaisi pitkän starttitauon jälkeen, mutta niin vain pikkuori otti ja juoksi ja ylitti maaliviivan ensimmäisenä. Mun innostunut huuto sai jopa Markuksen ihmettelemään mitä oli tapahtunut, ja mulla menikin hetki että mä saatoin kertoa Koolin uran ensimmäisestä voitosta, jolla pikkuori tienasi hurjat 20 000v€. Mä oli ihan tajuttoman ylpeä pikkuorista ja heti kun mä vain sain rauhoituttua, mä soitin äitille ja onnittelin kaikkia Koolin voitosta, ennen kuin mun oli pakko lähteä kauppaan ostamaan täytekakkua, sillä vaikka voitto ei tullut Wäckelinin väreissä, mä halusin silti juhlia sitä. Sanoipa kuka mitä tahansa.